Vapaaehtoistyö sote-järjestöissä

Kolmannen sektorin palvelut ovat välttämättömiä sosiaali- ja terveysalalla

Astuin itse sote-järjestöjen vapaaehtoistyön maailmaan, kun minut ohjattiin vertaistuen piiriin uuden diagnoosin saamisen yhteydessä. Diagnoosi ei liittynyt jo aiemmin saamaani epilepsiadiagnoosiin, mutta lääkäri kehotti minua hakeutumaan paikallisen epilepsiayhdistyksen vertaistukitoimintaan, jotta saisin käsiteltyä epilepsiaan sairastumistani vertaisten kanssa. Vertaistuki auttoi minua käsittelemään vuosia elämääni varjostanutta yllätyksellistä sairautta, josta en vielä ollut kenenkään kanssa keskustellut, sillä sairaus pelotti ja hävetti, enkä tuntenut muita, jotka sairastaisivat epilepsiaa. Sairaudesta keskusteleminen vertaisten kanssa oli yllätyksekseni hyvin helpottavaa, vaikka vertaistukiryhmässä ei tuolloin ollut ketään muuta kaksikymppistä, vaan keski-ikä oli huomattavasti korkeampi. Vertaistuki auttoi minua sopeutumaan elämääni sairauden kanssa, vaikka sairauteni hoitotasapaino ei silloin ollutkaan vielä kunnossa.

Koska vertaistuki tai -toiminta eivät julkisen tai yksityisen sektorin palveluihin tai järjestämisvastuuseen kuulu, on sote-järjestöjen työ tällä saralla elintärkeää. Kun ihminen sairastuu ja saa diagnoosin lääkäriltä, jää hän hyvin yksin tilanteensa kanssa poistuttuaan sairaalasta tai vastaanotolta. Sairastunut ja hänen läheisensä kaipaavat ohjeita ja tukea sairauden kanssa elämiseen, sillä useimmat sairaudet panevat elämän täysin uuteen uskoon. Keskustelu samassa tilanteessa olevien kanssa parantaa sairastuneen henkistä hyvinvointia ja antaa keinoja sairauden kanssa elämiseen. Itse suunnattomasti matalan kynnyksen vertaistuesta hyötyneenä ja sitä järjestämässä olevana en ymmärrä, miten järjestöiltä leikkaaminen on perusteltua. Kun esimerkiksi mielenterveyspalvelut ovat tukossa ja hyvin kysyttyjä, olisi perusteltua jättää sote-alan järjestöt leikkausten ulkopuolelle.

(Päivitetty 29.1.2025)